Terveiset job shadowing -jaksolta: "Kehitysvammaisten kulttuuri on oivallettu Hollannissa oikealla tavalla"

Grundtvig –ohjelman puitteissa toteutettavan opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen ei tarvitse aina tapahtua valmiiksi organisoidulla täydennyskoulutuskurssilla. Apurahan turvin voi lähteä myös ns. job shadowing –jaksolle seuraamaan jonkun eurooppalaisen kollegan työtä.



Turun suomenkielisen työväenopiston taideopettajat Eija Ruoho ja Osmi Peltonen olivat huhtikuussa job shadowing –jaksolla Rotterdamissa, Alankomaissa. He seurasivat viiden päivän ajan Galerie Atelier Herenplaatsissa kehitysvammaisille annettavaa taideopetusta. Jakson avulla he pyrkivät kehittämään kehitysvammaisten taidekasvatusta omassa oppilaitoksessaan. Kysyimme Eijalta ja Osmilta heidän job shadowing –kokemuksistaan.

Job shadowing on Grundtvig –ohjelmassa suhteellisen vähän hyödynnetty täydennyskoulutustoiminto. Mistä saitte idean lähteä job shadowing –jaksolle?

Eija: Opiston projektisihteeri Elena Levantovskaja kertoi minulle Grundtvig-ohjelmasta ja siihen liittyvästä job shadowing -jaksosta. Grundtvig -ohjelma oli juuri sitä mitä tällä hetkellä tarvitsin. Olen opettanut vuodesta 1991 lähtien Turun suomenkielisen työväenopiston kehitysvammaisten taiteen harrastuspiirissä.

Kehityksessä mukana pysyminen vaatii paitsi koulutusta myös vaikutteiden etsimistä muualta. Rotterdamista, Hollannista löytyi kiinnostava kehitysvammaisten ja outsider-taiteilijoiden yhteinen ateljee-, työ- ja oppimisympäristö.

Osmi: Idea tuli Eija Ruoholta. Hän on kierrellyt ympäri Suomea tutustumassa kehitysvammaisten taideopetukseen ja halusi tutustua opetukseen myös ulkomailla. Itse lähdin mukaan, koska olen kiinnostunut ko. alasta.

Valmiisiin kursseihin verrattuna job shadowing vaatii enemmän omaa suunnittelua. Miten löysitte vastaanottavan organisaation?

Eija: Tutustuin aluksi Suomessa kehitysvammaisten taideoppilaitoksiin, joissa suositeltiin Rotterdamissa toimivaa Galerie Atelier Herenplaatsia. Hollanti on kehitysvammaisten koulutuksen edelläkävijä, joten ratkaisu oli helppo.

Tapasin myös henkilöitä, jotka olivat opetusharjoittelunsa aikana tutustuneet Euroopassa toimiviin kehitysvammaisten taidekeskuksiin. Kokemukset eivät välttämättä olleet kaikissa kohteissa hyviä. Myös netin avulla sain arvokasta taustatietoa oppilaitoksista.

Osmi: Paikkaa oli kehuttu yhdeksi Euroopan parhaista ja suositeltu, että siellä kannattaisi käydä tutustumassa.

Voisitteko kertoa lyhyesti vierailun sisällöstä?

Eija: Meille esiteltiin aluksi koulua ja sen toimintaperiaatteita. Tutustuimme opetus- ja ateljeetiloihin ja seurasimme havainto-opetuksen oppituntia sekä mielenterveyskuntoutujien taidepiirityöskentelyä.

Tutustuimme myös oppilaisiin ja he kertoivat meille teoksistaan ja niiden sisällöistä. Taiteilija Frits Gronert, joka toimii pedagogisena kouluttajana Willem de Kooning Akatemiassa, perehdytti meitä kehitysvammaisten parissa työskentelevien taideopettajien koulutukseen.

Osmi: Teimme paljon kysymyksiä koskien opetuksen sisältöä ja metodeja. Kerroimme myös omasta työstämme Suomessa.

Mikä oli mielestänne vierailun keskeisin hyöty?

Osmi: Nähdä miten kehitysvammaisten taideopetus oli organisoitu Hollannissa. Keskustelut ja kontaktien luominen sikäläisiin kollegoihin.

Eija: Keskeisin hyöty on nähdä se miten pitkällä Hollannissa ollaan kehitysvammaisten taidekasvatuksessa. Kehitysvammaisten kulttuuri ja siinä oleva voima on Hollannissa oivallettu oikealla tavalla. Kontaktien luominen Hollantiin ja tietysti keskustelut, joita kävimme sikäläisten kollegoiden kanssa.

Onko teillä jo jatkosuunnitelmia organisaatiossanne tai omassa työssänne vierailun tiimoilta?

Eija: Päällimmäisenä on tietysti kehittää kehitysvammaisten taidekasvatusta täällä Turussa ja kertoa sanoin ja kuvin kaikista niistä toimintatavoista ja malleista, mitä näimme Hollannissa. Opistomme tekee kehitystyötä kehitysvammaisten taidekoulutuksen uudistamiseksi järjestämällä seminaareja ja yhteisötaideprojekteja valtakunnallisten ja hollantilaisten taidekeskusten kanssa. Teemme matkasta kuvapäiväkirjan, jonka pohjalta voimme laatia luentoja ja esittelyjä.

Osmi: Turkuun on suunnitteilla samantyyppistä ateljeetoimintaa kehitysvammaisille kuin Hollannissa. Lisäksi koen, että voin hyödyntää omassa opettajan työssäni näkemiäni ja kokemiani asioita.

Mitä neuvoja tai käytännön vinkkejä antaisitte muille job shadowing –jaksoa suunnitteleville tai jaksolle lähteville?

Eija: Kannattaa selvittää tarkasti, onko organisaatio, jonne suunnittelet job shadowing –jaksoa, hyvä ja mitä kokemuksia muilla on kyseisestä organisaatiosta. Varaudu siihen, että joudut selvittämään kohteessa, millaisessa organisaatiossa itse työskentelet.

Hollantilaisia kiinnosti kehitysvammaisten taidekoulutus Suomessa ja miten koulutusta on organisoitu. Olimme etukäteen laatineet englanninkielisen esitteen itsestämme ja työstämme.

Osmi: Kannattaa olla itse aktiivinen ja ottaa rohkeasti yhteyttä kiinnostavan tuntuisiin paikkoihin. Kannattaa miettiä etukäteen kysymyksiä ja asioita, mistä haluaa lisää tietoa. Kaikki kokemukset kannattaa dokumentoida hyvin, esim. ottamalla valokuvia ja tekemällä muistiinpanoja.

Lisätietoa job shadowing –mahdollisuudesta Cimo.fi –palvelun sivulta CIMOn ohjelmat | Elinikäisen oppimisen ohjelma | Grundtvig | Täydennyskoulutusapurahat.