Globaalin ilmastopolitiikan näköalapaikalla

TEKSTI: Tiina Lehmusvaara / CIMO, KUVA: Tuuli Bernardinin arkistosta

32-vuotias Tuuli Bernardini on tottunut pakkaamaan laukkujaan, sillä kokemusta opiskelusta ja työskentelystä ulkomailla on kertynyt moneen otteeseen. Vuoden vaihteessa oli jälleen aika pakata laukut, sillä Tuuli aloitti työt Maailman ympäristörahastossa Washingtonissa. Uusi tehtävä tarjoaa ympäristö- ja kehitysasioihin pätevöityneelle Tuulille näköalapaikan siihen, mitä kaikkea juuri nyt tehdään ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä.

Tuuli Bernardini sanoo olleensa yläasteikäisestä saakka selvillä siitä, että haluaa työskennellä terveen ja oikeudenmukaisen maailmanjärjestyksen puolesta. Ympäristö- ja kehityskysymykset ovat tarjonneet aiheeseen antoisia tulokulmia.

Tuuli on opiskellut ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa, josta hän valmistui v. 2004.

Maisterin papereita edelsi parin vuoden mittainen asuminen Espanjassa, jossa Tuuli mm. teki tuulivoima-aiheisen gradunsa. Opintoihin kiinteästi liittynyt järjestötoiminta ja erilaiset osa-aikatyöt ovat kaikki vieneet samaan suuntaan: ”Se on ollut kestävään kehitykseen tähtäävää toimintaa, jossa punaisena lankana on ollut ilmastonmuutoksen torjuminen ja kansalaisosallistumisen edistäminen.”

JPO-ohjelma avasi ovet Maailman ympäristörahastoon

Tuuli on määrätietoisesti hankkinut opintojaan tukevaa työkokemusta osa-aika- ja kesätöiden sekä erilaisten harjoittelujärjestelyjen avulla sekä Suomessa että ulkomailla.

Hän on myös täydentänyt opintoja kartuttamalla kielitaitoaan, itseopiskelulla ja erilaisilla kursseilla. Näihin sisältyy mm. Espanjan kansalliseen etäyliopistoon suoritettu kurssi kehityshankkeiden loogisesta viitekehyksestä.

Tähän pätevöitymisen aikaan osui myös perheen perustaminen argentiinalaissyntyisen Diegon kanssa: pariskunnan Runo-poika syntyi v. 2006.

Perhe on viettänyt pitkään ns. Euro-perheen elämää, sillä työt ovat välillä vieneet puolisoita eri maihin, yhdessa ja erikseen.

Vuoden 2008 syksyllä Tuuli pääsi CIMOn Junior Professional Officer -ohjelman kautta töihin Maailmanpankin alaiseen Maailman ympäristörahastoon (The Global Environment Facility GEF).

Töitä Washingtonissa toimivassa organisaatiossa on luvassa vähintään kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Samalla nuorelle perheelle tarjoutui ensimmäistä kertaa mahdollisuus asettua yhdessä aloilleen vähän pidemmäksi aikaa.

Uudessa organisaatiossa riittää opittavaa

Tuuli työskentelee GEF:in Ilmasto ja kemikaalit -yksikössä, jossa on 15 työntekijää. Oma tiimi keskittyy ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, muu joukko ilmastonmuutoksen torjuntaan tai hajoamattomiin orgaanisiin yhdisteisiin liittyviin asioihin.

Siirtyminen Suomesta Washingtoniin tapahtui käytännössä kesken edellisen työn kiireitä, joten suuria ennakko-odotuksia ei uuden tehtävän suhteen ennättänyt kertyä. ”Lähinnä hämmästelin sitä, että kaltaiseni järjestöaktiivi ja antiekonomisti oli siirtymässä Maailmanpankkiryhmän palvelukseen.

Ensimmäisiin kuukausiin mahtui melkoinen tunteiden vuoristorata, mutta nyt kun starttipöly on laskeutunut ja olen löytänyt värikkäässä työporukassa paikkani, opin uutta joka paiva ja odotan jatkon vain parantuvan osaamisen karttuessa.”

GEF on verkosto-organisaatio, jonkinlainen hybridi YK- ja Bretton Woods -järjestöjen välimaastossa. Organisaation toimintarakenteen hahmottaminen ja oman toimikentän sijoittaminen kokonaisuuteen vaatii oman aikansa.

”Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät hankkeet ovat lähempänä perinteisiä kehitysprojekteja kuin muut GEF-hankkeet, joiden tavoite on tuottaa ennen kaikkea globaaleja ympäristöhyötyjä. Laajan verkosto-organisaation työkulttuuri vaatii sekin opettelua, sillä tehokkaan ja joustavan toiminnan tiellä näyttää olevan monenlaisia pullonkauloja, mm. järjestöjen välistä ja sisäistä kilpailua.

Aktiivisella ja rakentavalla otteella mahdollisuuksia tuntuu kuitenkin löytyvän niin paljon kuin pystyy ja haluaa hyödyntää; itse pyrin siihen, etten pidä hierarkiaa tekosyynä olla yrittämättä parastani.”

Työtä globaalin ympäristöpolitiikan ytimessä

Pääosa Tuulin tehtävistä liittyy kahden YK:n ilmastosopimuksen alla toimivan ilmastorahaston hallinnointiin. Suorat kontaktit kentällä tapahtuvaan käytännön sopeutumistyöhön ovat Tuulin mielesta valitettavan harvinaisia, silla rahoitettaviin hankkeisiin liittyvä työ tehdään GEF:ssa pääasiassa toimistotyönä, ja yhteyttä pidetään lähinnä hankkeita toimeenpanevien kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Käytännön sopeutumistoimien ohella Tuuli on kiinnostunut kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, jota hän on seurannut 90-luvun lopulta alkaen. Neljännes työajasta kuluu perusteilla olevan ja Kioton protokollan alle rakentuvan Sopeutumisrahaston parissa.

”Se on mielenkiintoinen ja innovatiivinen, rahoittajien ja hyödynsaajien välistä uutta paradigmaa petaava rahasto, johon kohdistuu voimakkaita poliittisia odotuksia ja epäluuloja,” summaa Tuuli.

Sopeutumisrahasto nousee kärkeen, kun Tuuli luettelee omasta näkökulmastaan erityisen kiinnostavia projekteja, joita GEF:ssä on meneillään juuri nyt. ”Nyt ollaan viimeistelemässä Sopeutumisrahaston toimintasääntöjä: miten vastaanottaville maille järjestetään  

historiallisesti ainutlaatuinen mahdollisuus suoraan rahoitukseen; millaiset varainkäyttöstandardit täyttävät sekä rahoittajien, vastaanottajien että varoja hallinnoivien instituutioiden odotukset, ja millaiseksi kansainvälisten kehitysjärjestöjen ja -pankkien rooli rahaston ympärillä lopulta kehittyy.

Globaalin ympäristöpolitiikan painoarvoa punnitaan parhaillaan käynnissä olevissa neuvotteluissa, jotka koskevat GEF:n viidettä rahoituskautta. Niissä pyritään mittaviin tavoitteisiin myös sopeutumisrahoituksen osalta. Kööpenhaminan joulukuisiin ilmastoneuvotteluihin kohdistuvat suuret paineet muodostavat tälle kaikelle koko maailman kattavat kehykset.”

Tuuli kokee olevansa todellisella näköalapaikalla siihen, mitä ilmastonmuutosasioissa tehdään. Tämä vuosi on aivan erityinen koko maailman suunnatessa katseitaan Kööpenhaminaan.

”Ainakin kaltaiseni positiivarit edelleen odottavat neuvotteluista käänteentekeviä ratkaisuja. Tarvitsemme todellisia ja ripeitä päästövähennystoimia, ja huomattavaa lisärahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.”

Tulevaisuus on avoin, mutta suunta selvillä

Tuuli luottaa siihen, että kiinnostus työn ytimenä oleviin teemoihin kestää hänen kohdallaan jatkossakin. Mutta jää nähtäväksi, millaiselta paikalta ja millaisista tehtävistä hän vaikkapa 5 vuoden päästä itsensä löytää.

”Lähtisin mielelläni hankkimaan kenttätyökokemusta kehitysmaista, mutta seuraavaksi on mieheni vuoro näyttää suuntaa.

Olen omaksunut parhaaksi ohjenuorakseni Paulo Coelhon Alkemistista lukemani muotoilun, jonka mukaan paras tapa rakentaa tulevaisuutta on tehdä jokaisessa hetkessä parhaansa. Olen avoin ja utelias ja halukas pistämään itseni likoon, joten suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisesti.”

Varmaa kuitenkin on, että periodista GEF:ssä on Tuulille hyötyä tulevaisuudessa.”GEF on ilmastonmuutokseen sopeutumisen pioneeritoimija, joten saan nykyiseltä paikaltani vahvat eväät jatkaa työtä sopeutumiseen liittyvien moninaisten kehitys- ja ympäristökysymysten ympärillä.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulee vaatimaan nopeasti yhä enemmän huomiota ja käytännön toimia ympäri maapallon, ja ratkaisuja on etsittävä enenevässä määrin globaalien rakenteiden kautta. Työ GEF:ssä tarjoaa tästä kaikesta arvokasta oppia ja kokemusta.

Lisäksi tarkoitukseni on hyödyntää JPO-pestini mahdollistamia opintoetuuksia käytännön kenttäkokemuksen hankkimiseen jostakin GEF-rahoitteisesta hankkeesta.”

JPO-ohjelma avaa ovia YK:n näköalapaikoille
Suomi osallistuu YK:n apulaisasiantuntijaohjelmaan (Junior Professional Officer Programme) yhdessä 22 muun maan kanssa. Ohjelman avulla nuoret asiantuntijat saavat mahdollisuuden työskennellä YK:n alaisten järjestöjen kenttä- ja päämajatoimistoissa eri puolilla maailmaa.

Apulaisasiantuntijoiden rahoituksesta ja paikkojen hankinnasta vastaa ulkoasiainministeriö, mutta rekrytointiprosessi siirrettiin CIMOn hoidettavaksi reilu vuosi sitten. Ulkoministeriö valitsee kohdemaat ja tehtävät hallituksen vuonna 2007 hyväksymän kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti.

Suomalaisia halutaan sijoittaa mm. ilmasto- ja energiatehtäviin, kehitysmaiden omaa taloudellista kehitystä ja kapasiteettia tukeviin tehtäviin sekä hyvää hallintoa, ihmisoikeuksia, naisten ja lasten asemaa edistäviä ja köyhyyden poistamista tukeviin tehtäviin. Ympäristöalan painotus näkyi käytännössä siinä, että vuonna 2008 avoinna olleista 31 apulaisasiantuntijan paikasta 7 oli ympäristöalalla.

Vuosittain järjestetään 5–6 hakua, joissa on yhteensä tarjolla kolmisenkymmentä paikkaa. YK-apulaisasiantuntijoiksi hakevilta edellytetään alle 33-vuoden ikää, ylempää korkeakoulututkintoa sekä erinomaista englannin kielen taitoa sekä toisen YK:n virallisen kielen suhteellisen sujuvaa hallintaa. Tämän lisäksi vaatimuksiin kuuluu vähintään 1–2 vuotta koulutusta vastaavaa työkokemusta.

Apulaisasiantuntijapaikat ovat kiinnostaneet suomalaisia nuoria ja hyviä hakijoita on ollut tarjolla runsaasti. Tästä kertoo sekin, että vuonna 2008 CIMOon tuli yhteensä 703 hakemusta. YK-järjestöjen tekemien loppuhaastattelujen yhteydessä on saatu kiitosta siitä, että suomalaisten hakijoiden koulutustaso on korkea ja kielitaito hyvä. Useimmiten tärkeimmäksi valintakriteeriksi nouseekin relevantin työkokemuksen määrä.

Vuonna 2008 CIMOn kautta rekrytoitiin 31 apulaisasiantuntijaa. Kaikkiaan kentällä tai sinne siirtymässä oli vuoden 2009 alussa yhteensä 94 suomalaista apulaisasiantuntijaa.

Lisätietoja JPO-ohjelmasta saa: CIMOn verkkopalvelusta.


TEKSTI: Ritva Ukkonen / CIMO

ISSN 1458-9907 © Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO, PL 343, 00531 Helsinki, puh. 0207 868 500 (vaihde), faksi 0207 868 601 www.cimo.fi